Keppiä vai porkkanaa: mistä on verkko-oppimisen motivaatio tehty?

Minä aloitin verkkokoulutuksen. Ammattilaisten laatiman koulutuksen, jonka aihe kiinnostaa minua. Koulutus on jäänyt kesken. Ei ole ”motia”, niin kuin nuorisolaiset sanoisivat.

Verkkokoulutus on helppo keskeyttää. Se ei siis kouluttajan ja koulutuksen tilaajan, oppijan työnantajan kannalta ole avain onneen. Verkossa tavoitetaan suuri määrä henkilöitä. Se on ajankäytöllisesti tehokasta ja siten oppijalle ja työnantajalle myös kustannustehokas tapa täyttää täydennyskoulutusvelvollisuus. Mutta meidän verkkokoulutusten laatijoiden ja kouluttajien näkökulmasta on haasteellista saada oppija pysymään koulutuksessa loppuun saakka.

Verkosta puuttuu usein kontakti toiseen ihmiseen. Kiinnekohta, joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Sieltä puuttuu kahvitteluseura, kaveri vierestä, jolle voi supattaa kesken luennon, vertaistuki. Jos verkkokoulutukseen ei kuulu lähiopetusta, miten kommunikaatio muiden oppijoiden kanssa mahdollistetaan? Keskustelualueelle kirjoittamisen kynnys on korkea, niin kuin tämän tekstinkin kirjoittamiseen. Minun ajatuksesta ja kysymyksestä tulee julkinen, kun kirjoitan sen verkkoon. Lieneekö kurssilla edes opettaja? Kysynkö neuvoa persoonattomalta avattarelta vai oikealta ihmiseltä?

Minun verkkokoulutukseni loppui, kun käsiteltiin aihetta, josta en saanut otetta. Olisin halunnut vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa: miten sinä tämän asian ymmärsit? Oppijoita on erilaisia. Everyone’s a visual learner – sanotaan, mutta myös vuorovaikutus oppimisessa on tärkeä elementti monenlaisten oppijoiden keskuudessa.

Motivaatio syntyy myös muista seikoista. Verkko-oppimisessa oppijalla on mahdollisuus valita, koska hänellä on sopiva aika opiskella. Tämä luonnollisesti lisää oppimisen joustavuutta ja motivaatiota, varsinkin työn ohella opiskellessa. Toisaalta, samalla puuttuu kontrolli ajankäytöstä. Kun aihe on oppijalle mieluinen ja hän kokee ymmärtävänsä asian, löytää yhtymäkohtia omaan arki- tai työelämään, oppiminen on mielekkäämpää ja asioiden mieleen painaminen on helpompaa.  Kohderyhmän tunteminen ja aiheen avaaminen esimerkkien avulla on siten yksi avain kohti motivoivaa verkko-oppimista.

Motivaatiota parantaa myös, jos opiskelija voi seurata opintojensa etenemistä. Edistymistä kuvaava palkki muuttuu vihreäksi sitä mukaa, kun opinnot etenevät tai kun ruksit tehtäviä tehdyksi. Maali ja siellä odottava palkkio lähestyy. Opettaja kommentoi tehtäviin kannustavasti tai saat mallivastaukset automaattipalautteina itseopiskelutehtäviin. Hyvinhän tämä sujuu  – ajattelet. Ja etenet seuraavaan aiheeseen. Koet, että aihe jota opiskelet on sinulle tärkeä ja edistyt opinnoissa. Näitä tunnetiloja tukemalla oppijan motivaatiota ylläpidetään verkko-oppimisessa. Samat lainalaisuudet kuin perinteisessä oppimisessa, mutta verkko-oppimisen muoto haastaa toteutuksen.

Esimerkiksi lääkehoidon verkkokursseille on pakko osallistua 5 vuoden välein, jos haluaa pitää lääkeluvan voimassa. Pakko herättää vain negatiivisen tunteen opittavaa aihetta, oppimista ja koulutuksen järjestäjää kohtaan. Porkkana eli koulutuksesta saatava todistus, lupa tai sertifikaatti tekee  oppimisesta motivoivamman, mutta sekään ei ole avain oppimisen motivaatioon. Tavoitteemme on tarjota oppijoille mielekäs oppimiskokemus pakollisen aiheen parissa.  Yksi kehittämiskohteemme on verkko-oppimisen motivaation lisääminen. Pienin askelin olemme menossa kohti maalia. Kun löydän oman sisäisen motivaattorini ja jatkan kesken jääneen verkkokurssini loppuun, voinen kutsua itseäni kokemusasiantuntijaksi kadonneen motivaation löytämisessä. Jatkan puurtamista tämän aiheen parissa.

Medieco – Osaavien ammattilaisten tukena!

Ps: Ensi vuonna lääkehoidon kursseilta löydät keskustelualueen kysymyksiä ja vastauksia varten. Avattarena linjan toisessa päässä on lääkehoidon ammattilainen.